Saiturin Sarjamurhaaja
Saiturin Sarjamurhaaja, siinäpä vasta hiton mielenkiintoinen elikko. Suomalaisherrassa on ehdottomasti agenttiainesta, sillä se on sellainen joka sään kestävä, hiton ovela ja salaperäinen, eikä huolellisuudessa ja taidoissakaan ole silmiin pistäviä puutoksia. Eikä tietty pidä mennä unohtamaan sen tyrmäävää ulkomuotoa, jolla ori saa jokaisen naispuolisen jalat hetkessä veteliksi. Mutta onpa siinä hemmetin kantturassa myös ne varjopuolensa, kuinkas muutenkaan. Samaan aikaan kun Samua voisi mennä luulemaan FBI -agentiksi, löytyy siitä se saamarin sisäinen kakara, joka saa niitä naurettavia hepuli- ja kiukkukohtauksia, jos hommat ei suju herran mielen mukaan.
Hoitaessa Herra Agentti on paras sitoa tiukasti kiinni, lukita karsinan ovi ja olisihan sitä samalla pidettävä vielä silmälläkin. Ovela suomalaismies nimittäin tietää, kuinka solmut aukeaa ja vapaus kutsuu - ja Samu jos pääsee vapaaksi, saa sitä metsästää kissojen, koirien ja naapurin harmaahapsien kanssa pitkin ja poikin. Poika osaa piiloutua ja jos sen sattuu löytämään, kiinni se ei anna, se jos joku on varma! Kun jatkuva valvonta on kunnossa, päästään itse asiaan eli Samun harjaamiseen. Se ei ole rakettitiedettä millään muotonsa. Sen kun nappaat harjan kauniiseen käteen ja astelet sukimaan herraa. Myös kokemattomampi hoitaja sopii vallan mainiosti tehtävään, sillä Samu ei omaa niitä pahoja tallitapoja, jotka voisi järkyttää uuden ja vasta hevosharrastukseen tutustuvan kaksijalkaisen mieltä ja traumatisoida sen niin pahasti, ettei se koskaan enää suostu edes näkemään hevosta. Toki kannattaa olla varauunut myös niihin hepuleihin, joihin Samulla ei (onneksi) ole hoitaessa taipumusta. Varustus sujuu pääosin ilman sen suurempia ongelmia, mutta edelleen on pidettävä huoli siitä, ettei ori pääse livahtamaan omille teilleen - muuten jää päivän ratsastukset välistä.
Ratsastus Samulla, se vasta onkin oma lukunsa. Heti alkuun ori testaa ratsastajansa tarkasti, joko liikkumalla kuin jalaton täi tervassa tai vaihtoehtoisesti rynnistäen kenttällä kuin päätön kana vieden ratsastajaansa aivan kuusi nolla. Herra onneksi tuntuu paljastavan kyseisen päivän testaustavan jo selkään nousu -vaiheessa. Täi tervassa -päivinä se ei hievahda edes käskystä, päätön kana -päivinä ratsastaja tuskin ehtii edes jalkaansa työntää jalustimeen, kun se on jo rymistänyt reippaalla käynnillä eteenpäin. Kokenut ja päättäväinen ratsastaja, joka onnistuu heti alkuun taltuttamaan Samun pelleilyn, saattaa jopa menestyä herran kanssa. Seuraava ongelma kuitenkin on, että Samun lapsellinen puoli tuppaa näyttäytymään silloin, jos ratsastaja on onnistunut saamaan johtajuuden. Ori alkaa kiukuttelemaan ja venkoilemaan minkä ehtii, eikä sitä hittoakaan kiinnosta, mitä kaksijalkainen siitä ajattelee. Peli ei kuitenkaan ole menetetty. Periksiantamaton ratsastus, jossa ei herran kiukkuiluja huomioida, tuottaa tulosta yleensä noin vartissa, jolloin Samu luovuttaa. Tällöin orista tulee kuuliainen ja yritteliäs ratsu, joka kuitenkin huomaa välittömästi, jos ratsastaja alkaa lällyilemään - tällöin luvassa on uusi vartin mittainen taisto siitä, kuka määrää sen perintökaapin paikan.
Jos joku on joskus onnistunut näkemään Samun kouluratsun roolissa, on se varmaan kuollut nauruun. Vaikka ori kuinka on kuuliainen ja nöyrä, ei se korvaa sitä vaadittua notkeutta ja muita ominaisuuksia, joita kyseisessä lajissa tarvittaisin - ja jotka meidän agenttipojulta puuttuu aivan totaalisesti. Kouluradoilla Samu saa itsensä (ja kinttunsa) lähinnä vain melkoiseen umpisolmuun, joten tasoltaan se on juuri ja juuri Helppo B -tasoinen. Etenkin kouluratsastuksen parissa Samu tuntuu saavan jatkuvasti lapsellisia enmähalua -kohtauksia, joiden kanssa ratsastaja joutuu jatkuvalla syötöllä tappelemaan.
Vaikkei ori mikään koulutaituri olekaan, ei siitä kannata masentua - kaikki kun ei ole hyviä kaikessa. Sen sijaan Samu on ehta esteratsu, jolta sujuu mikä tahansa eteen eksynyt risu tai tikku vaivattomasti. Esteradoilla suomalaisherra on huolellinen ja taitava - herra suorittaa radat niin ihailtavalla tarkkuudella, ettei yksikään puomi pääse tippumaan herran omien huolimattomuusvirheiden takia. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, on syy jossain ihan muussa - kuten tuulennopeudessa. Kapasiteettia Samulla on 100cm -luokkiin asti.
(c) Minja E
Samun isä Muurahainen on 160cm -korkea tummanrautias suomenhevonen, joka tunnettiin työ - estehevosyhdistelmän vahinkovarsana, ja jonka kilpailutulokset ei ainakaan jätä ketään kylmäksi. Ori on koko elämänsä kilpaillut esteratsuna, pääosin 100cm -luokissa ja se ei varmaan ikinä ole tullut kilpailuista kotiin ilman voittoa tai vähintään sijoitusta. Potentiaalinsa Muurahainen näytti ensimmäisen kerran jo parin päivän ikäisenä, kun se loikki tarhassa emänsä perässä jokaisen mahdollisen ojan yli ja siitä se ajatus sitten lähti. Luonteeltaan ori on kiltti, mutta orimaisia piirteitä siitä tuntuu löytyvän jopa liiaksikin. Kilpailu-uransa herra lopetti 14 -vuotiaana, jolloin se kantakirjattiin II -palkinnolla ja siirtyi sen jälkeen jalostuskäyttöön. Jälkikasvua Muurahaiselle on kertynyt 65, mutta missään ei ole mainittu, etteikö näitä olisi tulossa vielä lisää.
Isänisä oli 165cm -korkea rautias suomenhevosori Metsän Murkku. Se syntyi keskisuomalaisella pientallilla, jossa orille ei kuitenkaan ollut mahdollista tarjota pysyvää asuinpaikkaa, vaikka omistaja sitä kuinka halusi. Talli oli täynnä ja sille ei mahtanut mitään. Murkku päätyi myyntiin ja pian sen ostikin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä asuva vanhemman kansan mies, joka etsi itselleen uutta, pelto- ja metsätöihin kykenevää suomenhevosta. Ori oppi nopeasti talon tavoille ja siitä tuli uuden isäntänsä luottotyöhevonen, jonka kanssa ori vietti useita satoja tunteja metsällä ja pelloilla. Jälkikasvua tällä herralla tuskin olisi, ellei se olisi eräänä kevät päivänä haistanut ilmassa naapuritilan tammaa ja rymistänyt välittömästi tutustumaan siihen. Kun tamman omistaja löysi Murkun hevosensa tarhasta, oli jo myöhäistä. Hän ei kuitankaan raaskinut keskeyttää tammansa tiineyttä ja yksitoista kuukautta myöhemmin maailmaan syntyi Murkun ainoaksi jäänyt orivarsa.
Isänemä Sädehelmen Kevätyö oli kaunis tummanruunikko, säkäkorkeudeltaan juuri ja juuri suomenhevoskokoinen 149cm -korkea tamma. Se asui koko elämänsä kasvattajallaan ja kilpaili tämän kanssa tavoitteellisesti esteratsastuksen parissa. Tamma menestyi hienosti, olihan se hyvistä estevanhemmista ja lähes jokaisista kilpailuista se toi kotiin joko voiton tai sijoituksen. Tamma kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla jo nuorella iällä ja kilpailuiden myötä siitä ja etenkin sen jälkikasvusta alettiin kiinnostua. Elämänsä aikana se ehti varsoa viidesti ja kyllä oli hevosihmisillä tunteissa pidättelemistä kun ne kuulivat yhden tamman varsoista olevan vahinko - ja isäkin oli työhevonen! Siitä huolimatta jokainen tamman jälkeläisistä jatkoi emänsä jalan jäljissä kohti esteratoja.
Samun emä Sievin Prinsessa on kaunis kimo suomenhevostamma, jolta säkäkorkeutta löytyy 150cm verran. NImestäkin voi päätellä tamman olevan luonteeltaan melkoinen maanvaiva, joka pompottelee kaikkia oman mielensä mukaan ja mikään ei tunnu olevan hyvin. Siitä huolimatta Prinsessa omaa sen verran hyvän lahjat esteratsastuksen parissa, ettei sen omistaja siitä suostu luopumaan - vaikka tamma kuinka saakin hiukset harmaantumaan ennätysvauhdissa. Prinsessa kilpailee edelleen 110cm -luokissa hyvällä menestyksellä ja vasta hetki sitten se palkittiin kantakirjassa III -palkinnolla. Jälkeläisiä Prinsessalla on kaksin kappalein, ori ja tamma, mutta tulevaisuudessa se olisi tarkoitus astuttaa ainakin kertaalleen vielä.
Emänisä Lekan Lukko oli arvostettu suomenhevosori, etenkin niiden silmissä, jotka olivat kiinnostuneita sekä esteratsastuksesta että suomenhevosista. Kimo, 165cm -korkea ori kilpaili koko elämänsä esteratsuna, menestyen hommassa lähes harvinaisen hyvin. Kantakirjattavaksikin herra rahdattiin, eikä sieltä ilman ensimmäistä palkintoa tultu takaisin. Tästä voidaankin päätellä Lekan Lukon omanneen myös harvinaisen upean ulkomuodon, joka voi olla osa syynä tammanomistajien kiinnostukseen oria kohtaan. Jälkikasvua hyväluonteiselle Lekan Lukolle kertyi lähemmäs sata kappaletta.
Emänemä oli rautis, ulkonäöltään mitäänsanomaton ja tavallinen, 156cm -korkea suomenhevostamma Wanhanajan Vanilja. Jos tamma seisoi kaikessa rauhassa paikoillaan kymmenen muun suomenhevosen seassa, ei siihen kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. Luonteeltaan Vanilja oli lempeä ja sosiaalinen, ja kyseisiä luonteenpiirteitä tamma tuntui kovasti periyttävän myös jälkeläisilleen, joita sille ehti elämänsä aikana kertymään kolme. Vanilja ei ikävä kyllä ollu pitkä ikäinen hevonen, sillä se jouduttiin lopettamaan jo 12 -vuotiaana jatkuvien ja aika ajoin pahenevien jalkavaivojen vuoksi. Tamma kuitenkin ehti tehdä hyvän uran esteratsuna ja kantakirjaankin se pääsi II -palkinnolla.
Sukuselvitys (c) Minja E
ERJ 46-sijoitusta, voittoja 10
08.03.2016 ERJ Viehättävä, 100cm, 4/30
10.03.2016 ERJ Viehättävä, 100cm, 5/30
12.03.2016 ERJ Viehättävä, 100cm, 1/30
23.02.2016 ERJ Kultahuisku, 100cm, 5/30
15.02.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 4/40
18.02.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 6/40
22.02.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 5/40
23.02.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 5/40
26.02.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 4/40
27.02.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 3/40
01.03.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 2/40
04.03.2016 ERJ Huvitus, 90cm, 2/40
02.03.2016 ERJ Huvitutti, 100cm, 1/30
03.03.2016 ERJ Huvitutti, 100cm, 5/30
07.03.2016 ERJ Huvitutti, 100cm, 3/30
08.03.2016 ERJ Huvitutti, 100cm, 1/30
08.03.2016 ERJ Huvitutti, 100cm, 2/30
09.03.2016 ERJ Huvitutti, 100cm, 4/30
02.03.2016 ERJ Heljävirta, 90cm, 5/40
06.03.2016 ERJ Heljävirta, 90cm, 1/40
07.03.2016 ERJ Heljävirta, 90cm, 2/40
09.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 3/30
14.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 1/30
16.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 1/30
18.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 5/30
19.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 2/30
21.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 1/30
26.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 4/30
27.03.2016 ERJ Satulinna, 100cm, 2/30
01.04.2016 ERJ Kuuralehdon, 100cm, 2/40
05.04.2016 ERJ Kuuralehdon, 100cm, 1/40
07.04.2016 ERJ Kuuralehdon, 100cm, 5/40
10.04.2016 ERJ Kuuralehdon, 100cm, 5/40
21.07.2016 ERJ Hortensia, 100cm, 4/40
08.01.2017 ERJ Romilly, 100cm, 7/80
15.01.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 6/50 17.01.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 4/50 16.01.2017 ERJ Kievarinkuja, 100cm, 2/30 18.01.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 7/50 29.01.2017 ERJ Hengenvaara, 100cm, 1/50
26.01.2017 ERJ Ros Cirein, 100cm, 4/30
28.01.2017 ERJ Ros Cirein, 100cm, 2/30
29.01.2017 ERJ Ros Cirein, 100cm, 5/30
30.01.2017 ERJ Ros Cirein, 100cm, 2/30
09.02.2017 ERJ Ros Cirein, 100cm, 1/30
31.01.2017 ERJ Ros Cirein, 100cm, 4/30
JÄLKELÄISET <3
t. Narnian Unikkomurha (e. Ruisunikko), s. 24.12.2016
Estevalmennus 200+ - kirjoittaja Calla
Wiewi saapui tänään estevalmennukseeni orinsa Samun kanssa. Olin suunnitellut tunnin aiheeksi tekniikan jota tällä kertaa hiottiin kavaleteilla. Ratsukko sai lämmitellä omaan tyyliinsä sileällä jottai näin miten hevonen kulkee ja kuinka ratsukon yhteistyö toimii. Verryttelyn jälkeen Wiewi ohjasi orinsa kahdesti kahden ristikon linjalle jotta jalkoja tulisi nostettua hieman reippaammin ja sitten aloitimme keskittymään tekniikkaan muutamalla erilaisella parin esteen tehtävällä. Pidimme linjat vaihtelevina joten tehtäviin kuului kaarevaa tietä, lyhyttä tietä ja eriasteisia käännöksiä. Alkuun Samulla oli hieman ylimääräistä energiaa ja ensimmäisten kavalettien ylitykset menivät lähinnä vauhdilla niihin suuremmin keskittymättä. Toistoja toistojen perään ja harjoitus lähti onnistumaan orin muuntuessa kuuliaisemmaksi ja keskittyneemmäksi. Samu venytti askeliaan hienosti ja kavalettien ylitykset olivat helpon oloisia, kevyitä mutta kuitenkin teräviä. Seuraavassa tehtävässä orin ratsukon kahdeksikolle missä oli yhteensä kuusi kavalettia ja nyt keskityimme työskentelyyn kavalettien välillä. Jatkuva kaareva tie ja kavalettien ylitys tuntui alkuun ärsyttävän oria, mutta kun ratsastaja tuki sitä napakasti pohkeellaan ja jarrutti tahtia tehokkailla puolipidätteillä ori teki reippaasti sen mitä siltä pyydettiinkin. Tunnin loppuun päästimme Samun hieman irrottelemaan ja annoin ratsukon hypätä muutamat isot esteet joiden jälkeen oli loppuverkan aika. Panostimme irtonaisen, rennon ja tahdikkaan ravin työstöön ja ylläpitoon mistä Samukin tuntui nauttivan. Se liikkui nopeana ratsastajan pohkeille ja kauniissa pehmeän pyöreässä muodossa. Upeaa!
Villit estekisat, pk-merkintä 100+ - kirjoittaja omistaja
Tänään lähdettiin Samun kanssa kokeilemaan vaihteeksi villejä estekisoja. Jo lastausvaiheessa ori ilmaisi hyvin selkeästi, että hänellä on huono päivä ja vähän jännittynein mielin lähdimme matkaan kohti Rinnsteiniä. Kisahälinä oli suurempiin kisoihin verrattuna aika pientä, mutta silti bongasimme monen monta tuttua katsomosta. Trailerista Samu tuli ulos hirveällä ryminällä ja se ilmoitti koko olemuksellaan, että kingi on saapunut kaupunkiin. Ei muuta kuin varusteet kummallekin osapuolelle päälle ja lämmittely hyppyjä ottamaan. Samu kävi jo heti alkuunsa ylikierroksilla ja pidätteet olivat kova sana heti alusta asti. Sitten meitä kuulutettiinkin jo radalle kovaäänisistä ja suuntasin villin orin kohti kisakenttää. Heti ensimmäisistä laukka-askelista tiesin, että tänään ei tarvitsisi keittää mitalikahveja. Yritin vain pysyä selässä ja tehdä edes kelvollisen suorituksen kuumapäisen orin kanssa. Lopputuloksena me oltiin 13/16, eihän se ihan putkeen mennyt. No, ensi kerralla paremmin!
ESTEVALMENNUS 200+ - kirjoittaja Mikaela
Lämpötila oli jo useamman viikon pysynyt vakaasti plussan puolella, eikä valkoisesta maasta ollut enää tietoakaan – lukuun ottamatta tallipihan reunoja, jonne koko talven lumet olivat aurauksen myötä kasaantuneet. Kevät tuntui olevan jo ovella, ja se tiesi vain yhtä asiaa: pian alkaisi kisakausi. Muutkin olivat nähtävästi panneet tämän merkille, sillä Toivion ryhmävalmennus oli täyttynyt alta aika yksikön. Olin kasannut kentälle hyvin perinteisen esteradan, joka antaisi ratsukoille hyvää harjoitusta tulevia kilpailuja varten. Rataan kuului tavallisten pystyesteiden lisäksi myös pari erikoisestettä unohtamatta tietenkään haastavia käännöksiä ja suunnanvaihtoja.
Alkulämmittelyksi teimme taivutuksia ja siirtymisiä. Kun hevoset oli saatu vetreiksi, oli aika aloittaa itse tehtävä. Pyysin yhden ratsukon kerrallaan radalle muiden työskennellessä sillä välin kentän toisessa päässä. Wiewi ja suomenhevosori Samu olivat olleet koko ajan ryhmän rauhallisin ja tasaisin ratsukko, joten odotin heiltä hyvää ja varmaa suoritusta radalla. Ratsukko suoriutuikin ensimmäisestä sarjaesteestä helposti, mutta sitä seuraava muuri sai Samun pasmat hetkellisesti sekaisin - tosin ori kyllä ylitti senkin virheettömästi pienestä säpsähdyksestä huolimatta. Johtuiko sitten muurin aiheuttamasta häiriöstä vai mistä, mutta seuraavalla esteellä tuli kuitenkin pudotus. ”Ennakkoi paremmin ne hypyt. Samun on nyt vähän vaikea työskennellä, kun ikään kuin roikut siellä ohjissa”, ohjeistin Wiewiä, joka tahtoi jäädä hypyissä aina hieman jälkeen. Wiewi ottikin huomautuksestani heti opikseen, ja se näkyi seuraavien esteiden ylityksissä. Samu pääsi hyppäämään vapaammin, eikä pudotuksia tullut enää enempää.
ESTEVALMENNUS 100+ - kirjoittaja Oonaroosa
Saiturin Sarjamurhaaja ja Wiewi näyttivät heti alkuverryttelyssä oikein hyvältä parilta, jolla yhteisyö pelasi. Puomeja ylittäessä ratsastaja sai hakea hiukan aktiivisempaa askellusta, ja nopeasti asia oli korjattukin kun ratsastaja vähän herätteli ratsuaan. Alkuverryttely meni muiltakin osin varsin sujuvasti, tosin laukatessa sain huomautella ratsastajaa käskemään napakammin, sillä välillä ori näytti tekevän omia johtopäätöksiä määrätystä askellajista. Valmennuksen ensimmäiset hypyt tulivat vähän huonoille paikoille eikä Saiturin Sarjamurhaaja ollut täysillä keskittynyt tekemiseensä. Kun tämä ongelma saatiin pois alta, en juuri korjattavaa keksinyt. Vaikka esteiden korkeus nousi, hyppäsi ori hyvällä tyylillä eikä ongelmaa esteiden ylittämisessä näyttänyt olevan. Tosin Wiewiä sain muistutella ratsastamaan linjojen välitkin huolellisemmin, eikä päästää suokkia levähtämään nätistä nipusta.